Pääsisäänkäynti - valotaiteilija Kari Kola

Revontulista innoituksensa saanut valotaiteilija Kari Kolan valotaideteos alkoi väreillä Mikkelin keskussairaalan pääsisäänkäynnillä 8.3.2018.

Valoteos on osa Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän ESPER-hanketta. Mikkelin keskussairaalan rakentamis- ja korjaushankkeen mukana tulee taidetta prosenttiperiaatteella.

”Revontulia tässä simuloimme. Jotkut puhuvat, että niillä on parantavia voimia ja visuaalisuudella nyt ainakin on. Haen niistä tähän sisäänkäynnille visuaalista karkkia, joka piristäisi ihmisiä ja nostattaa mieltä”, Kola kertoo työnsä lähtökohdista.

Värit vaihtuvat valoteoksessa hitaasti. Sävyt ovat vihreää ja sinistä, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän värimaailman piirissä liikutaan.

Image
Kari Kolan valaisema Saana.

”Hidasta maalailua tässä tapahtuu. Haemme huomiota aika pimeälle kohdalle sisäänkäynnillä. Tämä on erittäin mielenkiintoinen paikka ja näkyy tuonne tielle”, Kola kuvailee.

Valoteos on tehty led-tekniikalla, jonka etuja ovat huollon vähäisyys ja matala energiankulutus.

Suomessa Kolan tunnetuin teos lienee Saana-tunturin valaisu viime vuoden itsenäisyyspäivän alla. Se oli tosin vain osa itsenäisyyden satavuotisjuhlintaan liittyvää Luminous Finland 100- valoteossarjaa, joka on yksi suurimmista valoteossarjoista maailmassa.

Kola tekee myös kovaa kansainvälistä uraa.  Hän on muun muassa avannut YK:n kansainvälisen Valon vuoden 2015 teoksellaan "Light Is Here" Unescon pääkonttorissa Pariisissa.

”Valaisen muun muassa UNESCOn pääkonttorin uudelleen toukokuussa kansainvälisenä Valon päivänä. Olen myös hankkinut Joensuussa kasvitieteellisen puutarha Botanian yhtiökumppaneideni kanssa ja tarkoitus on pelastaa se visuaalisella taiteella”, Kola kertoo muista töistään.

Kolan teos on osa Esper-hankkeen taiteen tarinaa, jota kirjoitetaan rakennustyön edetessä. Taide alkaa vähitellen näkyä myös rakennuksissa ja rakenteissa ulospäin.

Taiteen tarinamme on juurrutettu syvälle luontoon innoituksen ja inspiraation lähteenä. Tämä on myös henkilöstöltä voimakkaasti tullut sanoma. Olemme aika etuoikeutettuja täällä taiteen ammattilaisten suhteen. Tekijämme ovat kansainvälisesti meritoituneita ja teokset mielenkiintoisia esteettisyyttä unohtamatta. Meillä on kirkkaana tarinassamme mielessä Ars longa - vita brevis,  taide pitkä - elämä lyhyt sanovat taidekoordinaattorit Heidi Huovinen ja Riitta Moisander.

Revontulet

Revontulet ovat pimeiden talvi-iltojen ja -öiden upea värinäytelmä taivaalla. 

Revontulet-nimi on peräisin vanhasta saamelaisesta tarusta, jonka mukaan ketun (=revon) juostessa pitkin tuntureita sen häntä iskeytyy lumikinoksiin singoten kipinöitä eli revontulia taivaalle. Nimityksen alkuperä saattaa olla myös metsäsuomalaisten käyttämässä sanassa "repoi", loitsu, jolloin taivaalla näkyviä tulia voisikin kutsua loitsutuliksi.

Revontulet on mahtava ilmiö, johon ihmisten mielissä on aina liittynyt mystiikkaa ja erilaisia uskomuksia. Aasialaisen uskomuksen mukaan ihminen, joka on kerran nähnyt revontulet, saa elää onnellisena loppuelämänsä. Usein taivaanvalojen näkeminen on merkinnyt ihmisille jonkin ainutkertaisen tapahtuman ennustetta tai ilmoitusta: ne on liitetty tärkeiden henkilöiden syntymään, onnettomuuksiin tai Jumalan ilmoituksiin. Revontulet ovat ennustaneet sotia, lumimyrskyjä tai kovaa pakkasta. Revontulista on puhuttu myös Ruijantulien haltijoiden polttamina taivaallisina roihuina heidän kisaillessaan avaruuden tanhuvilla tai Pohjanpeikon nuotioina.

Jotkut selitykset ovat liittyneet henkimaailmaan: on uskottu, että kuolleiden henget liikkuvat taivaalla tai että kuolleiden henget pelaavat taivaalla pallonaan mursun kallo. Nämä uskomukset lienevät saaneet alkunsa revontulien vaihtuvista muodoista ja väreistä. Revontulia voidaankin nähdä rauhallisina itä-länsisuuntaisina kaarina tai säteinä taikka nopeasti liikkuvina ja sykkivinä muotoina.

Mitä revontulet oikeasti ovat?

Revontulet koostuvat värikkäistä, tanssivista ja vaihtelevista kuvioista yötaivaalla. Revontulia näkyy sitä enemmän, mitä lähempänä napoja ollaan – Suomessa ne ovat yleisimpiä Lapissa talvella. Revontulet aiheutuvat aurinkotuulen varautuneiden hiukkasten osumisesta Maan ilmakehään.

Revontulten alkuperäinen energianlähde on Aurinko, vaikka itse revontulivalo syntyykin Maan yläilmakehässä noin 100–200 kilometrin korkeudella. Auringosta lähtee koko ajan hiukkasia avaruuteen.

Tämän aurinkotuuleksi kutsutun virran hiukkasia päätyy myös Maan ilmakehään. Siellä revontulivaloa synnyttävä prosessi on periaatteessa sama kuin esimerkiksi loisteputkessa:

Ylhäältä alaspäin Maan magneettikentän suuntaisesti syöksyvät elektronit törmäävät ionosfäärin happiatomeihin ja typpimolekyyleihin, jotka virittyvät hetkeksi korkeampaan energiatilaan. Viritystilan purkautuessa viritysenergia vapautuu fotonina eli valona.

Yläilmakehään satavien hiukkasten nopeudet ovat jopa 1000 kilometriä sekunnissa. Viritystilojen purkautuessa syntyvän valon väri riippuu virittyneen hiukkasen laadusta ja sen törmäyksessä saamasta energiasta: happiatomien viritystiloissa syntyy vihreä ja punainen valo, kun taas typpimolekyylit vastaanottavat ja luovuttavat sinertävän sävyisen valokvantin verran energiaa. 

Maan dipolimainen magneettikenttä ohjaa varatut hiukkaset ilmakehään magneettisia napoja ympäröivillä alueilla, joita kutsutaan revontuliovaaleiksi. Revontulialueiden tarkka sijainti, leveys ja revontulivalon voimakkuus kullakin pituuspiirillä vaihtelee muun muassa Auringon aktiivisuuden ja sen aiheuttaman Maan lähiavaruuden magneettisen aktiivisuuden mukaan.

Rengasmaiset ovaalit ovat kummallakin pallonpuoliskolla koko ajan olemassa, mutta päivänvalo estää meitä havaitsemasta keskipäivän revontulia muualla kuin talven pimeimmillä kaamosalueilla. Suurin osa sekä pohjoisen että eteläisen pallonpuoliskon revontulivyöhykkeestä sijaitsee asumattomalla alueella.

Tyypillisesti revontulia voi katsella vain pohjoisen Fennoskandian, Huippuvuorten, Islannin, Pohjois-Kanadan, Alaskan ja Siperian leveyspiireillä.

Aurinkotuuli on tavanomaista, joten geomagneettinen aktiivisuus on vähäistä ja revontulten todennäköisyys maan keski- ja eteläosissa pieni. Aurinkotuulen odotetaan nopeutuvan, kun nopean virtauksen lähteenä toimiva Auringon koronan aukko kääntyy Maahan nähden sopivaan asemaan.

 Mistä revontulet ovat saaneet nimensä?

Revontulien tieteellinen nimi on jo 1600-luvun alusta ollut Aurora Borealis eli Pohjoinen Aamurusko. Se siis tarkoittaa revontuli-ilmiötä yleisesti. Vastaavat tulet eteläisellä pallonpuoliskolla ovat Aurora Australis, etelän aamurusko. Englanniksi revontulet ovat Northern Lights eli Pohjanpalo, kuten niitä kutsutaan eräissä paikoissa Suomessakin. Sana revontulet tulee vanhasta suomalaisesta uskomuksesta, että tulikettu huiskii hännällään kallioita tai tunturin kupeita sytyttäen hankauksen kautta kipunoita, revontulia.

 Millaisia erilaisia revontulia on olemassa?

Eri revontulimuotoja erotetaan muutamia päätyyppejä. Perusmuoto on kaukaisesti sateenkaarta muistuttava itä-länsisuuntainen kaari pohjoisella taivaalla. Niitä kutsutaan kansanperinteessä usein nimellä Pohjan Portti. Aktiiviset revontulimuodot muuttavat muotoaan nopeasti siten, että jopa muutamassa sekunnissa taivaankansi on revontulivalojen peittämä. Tyypillisiä värejä ovat vihertävän kellertävä ja violetti.

Revontulikorona nähdään silloin kun revontulimuodot ovat suoraan katsoja yläpuolella. Tällöin revontulien alhaalta ylöspäin suuntautuvat nauhamaiset rakenteet näyttävät supistuvan yhteen taivaannavassa. Ilmiö johtuu perspektiivistä, koska revontuliverhot muodostavat vertikaalisen rakenteen, jota alhaalta ylöspäin tähyillään.

Aktiiviset revontulimuodot raukeavat yleensä aamuyön tunteina liekehdittyään iltayöstä kaiken aikaa. Aamuyöllä revontulet sykkivät tai loimuavat jaksollisesti ennen kuin sammuvat kokonaan. Usein ne täyttävät taivaankannen harsomaisilla muodoilla.

Image

Kari Kola (s. 1978) on joensuulainen valotaiteilija. Kola on suurten ulkoinstallaatioiden pioneeri ja erityisosaaja. 

Kola on toiminut kansainvälisellä kentällä suurien ulkoilmateosten pioneerina ja suomalaisen valotaiteen edelläkävijänä. Hän on toiminut pääsääntöisesti valon parissa vuodesta 2001.

Hyvin laaja-alainen kokemus on kertynyt vuosien varrella näyttelyiden, teatterin, tanssiteosten, festivaalien, klassisen musiikin, oopperoiden yms. parista. Vuodesta 2008 Kola on keskittynyt valotaiteen kehittämiseen ja suuriin ulkona toteutettaviin teoskokonaisuuksiin, jotka monesti sisältävät useita taidemuotoja. 

Kola on toiminut taiteellisena ja teknisenä vastaavana useissa tapahtumissa ja festivaaleissa ympäri suomea. 

Suuria valoteoksia hän on toteuttanut mm. Tsekki / Praha (Magical Garden 2015), Portugal / Cascais (Nordic Elements 2013,Four Elements with Nuno Maya&Sylvain Moreau 2014 ja Magical Garden 2016), Slovenia / Ljublana (Park Geometrica 2015), Turkki / Istanbul ( Light is Here 2015), Ranska / Pariisi (Light is Here 2015), Kroatia / Pula (Nordic Wave 2015), Hollanti / Eindhoven (Magical Garden 2016 ja Story of Light 2017), Englanti / Durham ( Frequencies 2017).

Suomessa Kolan töitä on nähty pitkään mm. 'Kaivos Elää' Outokummun vanha kaivos 2010 ja 2011, 'Vesitorni' Tampereen Näsinneula 2012, 'Joen Varjot' Jyväskylän Valon Kaupunki 2013, 'Maailma Elää' 2014 Jyväskylän messujen yö, 'Koski' Tampereen valoviikkojen 50v. juhlateos 2015, 'Color Park' LUX-Helsinki 2016, Luminous Finland 100 Suomen 100-vuotisjuhlien pääteos.

Kola on tehnyt Luminous Finland 100- valoteossarjan joka on yksi suurimmista valoteossarjoista maailmassa. Hän on avannut YK:n kansainvälisen Valon vuoden 2015 teoksellaan "Light Is Here" Unescon pääkonttorissa Pariisissa.

Viimeisin suuri installaatio oli Stonehengen valaisu Englannissa. Karilla on työn alla kaikkien World Heritage -kohteiden valaiseminen.

Image
Image